Discoiltaa 1970-luvulla
Ilta saapuu kaupungin ylle, katuvalot syttyvät ja vilkkuvat kuin discopallon heijastukset klubin katossa. Ikkunan takana lumihiutaleet tanssivat, mutta sisällä olohuoneessa on lämmin ja värikäs tunnelma. Vanha, harmaa sohva, jonka samettinen pinta kimaltelee diskovalojen loisteessa, on täynnä perheenjäseniä, jotka nauravat ja kertovat tarinoita menneiltä ajoilta.
Jouko, joka istuu sohvan vasemmassa laidassa, on aina ollut perheen sielu. Hänen kuluneet nahkatakkinsa ja vanha bändipaita kertovat tarinoita nuoruudesta, rock'n'rollin kultaisista päivistä ja klubeista, joissa musiikki raikasi ja diskopallo pyöri. Joukon vieressä istuu Eevi, pieni ja herkkä kuin keijukainen. Hänen vaaleat hiuksensa heijastavat diskovalon värejä, ja hän kuuntelee tarkasti isoisänsä kertomuksia.
Hilkka, perheen matriarkka, istuu keskellä sohvaa. Hänen vihreä mekko ja viileä hymy tuovat rauhaa ja vakautta perheen keskelle. Hänen vieressään istuu Anu, kaunis ja rohkea, sinisessä mekossaan, joka hehkuu kuin meri kesäpäivänä. Anu on aina ollut perheen tarinankertoja, seikkailija, joka näkee maailman kauneuden kaikessa.
Sohvan takana seisovat Aukusti, Mikko ja Johanna. Aukusti, hiljainen ja pohdiskeleva, on perheen runoilija, kirjoittamassa muistikirjaansa uusia rivejä. Mikko, joka pitää pientä Duria sylissään, on täynnä elämäniloa ja leikkisyyttä. Johanna, jonka katse on suora ja vahva, on perheen tuki ja turva, se joka pitää kaikki yhdessä.
Tomi, perheen valokuvaaja, ikuistaa hetken Polaroid-kamerallaan. Hänen kameransa tallentaa nauravat kasvot, värikkään valon ja rakkauden, joka täyttää huoneen. Duri, pieni koira, on osa perhettä, uskollinen ystävä, joka tuo iloa jokaiseen päivään.
Levysoitin pyörii nurkassa, ja kaiuttimista soi Bee Geesin “Stayin’ Alive”. Anu nousee ylös ja alkaa tanssia, houkutellen muut mukaansa. Hilkka liittyy mukaan, nauraen ja pyörähdellen. Pian koko perhe on lattialla, tanssien discorytmin tahtiin. Aukusti seisoo hieman kauempana, naputtaa sormillaan rytmiä ja kirjoittaa runon hetken tunnelmasta.
Illan myötä he siirtyvät takaisin sohvalle, nauttien fondue-padan antimista ja keskustellen uusimmista keksinnöistä, kuten mikroaaltouunista ja kasettisoittimista. Jouko kertoo tarinoita menneistä seikkailuista ja bändikeikoista, kun taas Hilkka muistelee ensimmäistä värillistä televisiotaan.
Ilta pimenee, mutta perheen tarinat ja nauru jatkuvat, hehkuen kuin nuotio, joka ei koskaan sammu. Heidän yhteinen iltansa on täynnä lämpöä, rakkautta ja yhteyttä, joka kantaa heitä eteenpäin, disco-valojen loisteessa ja Polaroid-kuvien ikuistamana.
“
There once was a family so tight,
In disco lights, they’d delight.
With Jouko’s old tales,
And Hilkka’s fine ales,
They danced through a colorful night.”
